Juuri kun herkkujen syömättä jättäminen ei tuntunut enää niin pahalta ja vaikealta, astuu kuvaan mukaan työkaverit. Meillä oli pieni koulutuspäivä reilu viikko takaperin ja vaikka kuinka olin eväät hankkinut valmiiksi ja tsempannut itseni jälleen yhteen herkuttomaan päivään, niin työkavereille en vaan pysty sanomaan ei. Yksi meistä nimittäin haki hyvää hyvyyttään kaikille jäätelöt, joista oli sitten tietysti pakko syödä. Täytyy kyllä tunnustaa, että olin kyllä hieman masentunut siitä, että söin jäätelön, vaikka rehellisesti mieli ei tehnyt yhtään! Suunnittelin jo että miten voisin jäätelön huomaamatta sujauttaa vaikkapa biojäteastiaan, mutta se oli mahdotonta ilman että kukaan olisi huomannut. Plääh. Eikä ollut edes hyvä jäätelö.

Tänään sitten vihdoin ja viimein, taas puolentoista kuukauden vetkuttelun jälkeen sain vietyä itseni salille. Yllättävän hyvin jaksoin, ja painojakin sai laittaa ihan reippaasti. Huomenna jalat on varmasti kuolleet, mutta täytyy taputtaa itseään selkään siitä hyvästä, että menin salille! Wuhuu!! Jos kehtaisin niin hurraisin itselleni suureen ääneen, mutta ehkä tuo toinen puoliskoni ei siitä olisi yhtä innoissaan.

Yritin hipsiä salille mahdollisimman myöhään että saisin siellä rauhassa pakertaa, mutta mitä vielä! Ilmeisesti nämä helteiset ilmat ovat ajaneet salille sankoin joukoin viime hetken rantakunnon metsästäjiä, koska sali oli ihan täynnä. Jostain syystä mielikuvissani siinsi myös ihanan viileä sisäilma, jota salin ilmastointi puhaltaisi kuin viehkeää kesätuulta konsanaan. Mutta taisi olla koko ilmastointi omaa mielikuvitukseni tuotetta, koska sisäilma oli tunkkaista ja jokainen pienikin liike sai hien pukkaamaan pintaan. Pyyhe oli kyllä enemmän ko tarpeeseen! Onneksi se raikas tuuli olikin salikäyntini aikana alkanut puhaltamaan ulkona, yöksi luvattiin ukkostakin, mutta toivottavasti se ei tänne tule. Olen pienestä asti pelännyt ukkosta. :(

Tällä viikolla pääsen taas käymään lääkärissä. Tällä kertaa pohditaan taas hormonivalmisteiden osallisuutta tähän koko kroppasoppaan. Tällä hetkellä kilpirauhaskokeet, verensokeri, hormonitasapaino, sydänfilmi ja moni moni muu testi on ollut ok. Parin viikon päästä otetaan taas lisää kokeita. Tuntuu kyllä siltä, että olenko oikeasti vaan läski joka on keksinyt hyvän selityksen laihtumattomuuteensa kun kaikki testit näyttävät hyvältä. Toisaalta, hyvähän se on että on terve, mutta toistaiseksi mikään ei ole vielä selittänyt tätä väsymystä, voimattomuutta ja vaikeuksia laihdutuksen kanssa. Jos selitys ei löydy fyysiseltä puolelta, niin kai se täytyy sitten uskoa että henkisellä puolella voi olla jotain... Mutta katsotaan nyt vielä.

Nyt petiin lukemaan Sokeripommi-kirjaa. Kertoo sokeririippuvuudesta ja sen hoidosta. Tähän mennessä olen aina nukahtanut parin sivun jälkeen, joten vielä en osaa sanoa onko kirja hyvä vai ei. Voisin jossain vaiheessa koota kaikki ravintoa käsittelevät kirjat, joita olen lukenut. Niitä ei olekkaan ihan vähän ja varmasti olen jo osan unohtanutkin. Ravintoasiat on kiinnostaneet minua aina ja omasta kirjahyllystäni löytyy varmaan parisenkymmentä asiaa käsittelevää opusta. Ei siis voi väittää, että tämä ylipaino johtuisi tietämättömyydestä. Heh!