Huh!

Ei voi muuta sanoa. Eilisen mässäilyorgioiden jäljet on yhä havaittavissa ja voin kertoa että olo on kamalampi kuin missään alkoholista johtuvassa krapulassa. Eilen söin todella grilliruokaa (makkaraa, maissia, kasviksia, kaalisalaattia) sekä vaihtelevan määrän lisukkeita: siideriä, viiniä, vaahtokarkkeja, irtokarkkeja, pähkinöitä, sipsejä, juustonaksuja.... Olo ei todellakaan ollut hyvä vaan maha oli pingottumiseen asti täynnä, ja tunsin kuinka syvällä suolistossa ihmeteltiin mitä moskaa olin sinne tunkenut sulatettavaksi. Puoli kolmen aikaan yöllä oli pakko lähteä kävelemään kotia kohti, koska kidutettu mahaparkani oli antamassa periksi enkä halunnut sotkea kavereideni vessaa. :D Oikeasti, säälittävää, mutta minkäs teet. Kun luonto kutsuu niin on pakko mennä.

Tänään olen vaikeroinut kuin pahimmassa krapulassa konsanaan. Olo on lievästi sanottuna pöhnäinen, mutta kuten sanoin, alkoholilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Luulisi että massiivisen suolentyhjennyksen jälkeen olo olisi sutjakampi mutta vaaka oli eri mieltä. Se läväytti näytölle tämän astisen elämäni huippulukemat: 82,0 kiloa. Ja kun otetaan huomioon varsin huikaiseva pituuteni (156cm) saadaan BMI lukemaksi 35,1. Entinen BMI-laskentakaava armahtaa minua hieman, koska lukema olisi vain 33,7. En ole koskaan painanut näin paljon!

Olen kyllä aina kapinoinut tuota painoindeksiä vastaan, koska omalla kohdallani en voisi koskaan kuvitella painavani 58,5 kiloa, joka on tämän mittaiselle ihmiselle normaalipaino. Ja tuokin paino on jo normaalipainon ylärajalla. Jos painaisin 43,5 kiloa niin olisin myös normaalipainoinen. Aivan uskomatonta! Karkeasti ajateltuna minussa on siis kaksi lähes normaalipainoista ihmistä. Voisin laihduttaa 38,5 kiloa ja olisin silti vielä normaalipainon rajoilla. Olen ollut tuommoisissa painolukemissa varmaan ala-asteella.

Masentavaa on vaan se, että paisun ja paisun vaikka yritän asialle tehdä jotain. Jossain vaiheessa varmaan muutun ilmapalloksi ja leijailen yläilmoihin.

Tänään olen kuitenkin yrittänyt juoda vettä ja syödä taas ohjeiden mukaan. Pitäisi lähteä kaupasta hakemaan joku ihana ruoka kun vaan ensin keksisin mikä se on ja jaksaisin pukea vaatteet päälle. Nykyään on hirveän vaikeaa keksiä mitään ruokaakaan, joka sulaisi normaalisti. Tuntuu että kaikesta lihasta tulee raskas ja tukkoinen olo ja se lihakimpale jysähtää vatsan pohjalle kuin kivi. Perunasta saan hiilaripiikin, joka tekee myös väsyneen ja pingoittuneen olon. Pelkät kasvikset ei riitä, koska täytyisi syödä myös proteiinejä. Pastaa, riisiä, nuudeleita en juuri enää syö nykyään. Ja jos syön niin vaan lisukkeena pikku nökäreen. Näen kaikessa ruuassa vaan kaloreita ja huonoa oloa. Jos ei tarvis syödä ollenkaan niin kuinka helppoa minunkin elämä silloin ois.