"Into the heart of danger
Tear down the walls and crash the gates
Don't run away from yourself
You're on a brave new journey now"

Tänäänkään en ole voinut syödä niinkuin pitäisi. Tai siis olisin voinut, jos olisin ollut fiksu ja tehnyt niinkuin olisi pitänyt. Mutta en tehnyt niin koska Geishojen kutsu oli tänäänkin vielä liian voimallinen. Lopulta en vaan voinut kuin ihmetellä, miksi ihminen tekee jotain tämmöistä itselleen. Koko päivä meni karkkien voimalla ja olo oli sen mukainen. Miksi ihminen haluaa kiduttaa itseään syömällä väärin vaikka siitä tulee todella huono olo. Tätä ajatusta olen nyt yrittänyt muhituttaa päässäni koko loppu illan: Karkeista tulee paha paha paha olo. Hyi hyi.

"Clench your fist and put a grin on your face
Just let go and you'll never be the same

Walk into the heart of danger
And don't let the darkness enchain you
Walk into the heart of danger
Face your fear"

Tämä ei voi jatkua. Kulutan koko elämäni painoni miettimiseen ja siitä tuskailuun. Miksi. Voisin tehdä asialle jotain muuta kuin valittaa ja vinkua. Miksi sitten en tee asialle jotain? Koska se on epämukavaa. Herkkujen syöminen ja epäterveellinen elämä on helppoa. Ja turvallista ja mukavaa. Miksi siis poistua epämukavuusalueeltaan?

"You are the roar of a lion
You are the raging storm
Passion and pain, lost love
Finding the will for victory

One with the heroes who dwell in your soul
You get stronger every time you fall"

Aamulla työmatkalla kuulin radiosta Battle Beastin kappaleen "Into the Heart of Danger". Sanat sopivat tähän läskimissiooni paremmin kuin hyvin! Tästä tulkoon siis teemabiisini!

"Walk into the heart of danger
And don't let the darkness enchain you
Walk into the heart of danger
Face your fear

it's not okay for others to decide,
Who you should be and how to live your life

Walk into the heart of danger
And don't let the darkness enchain you
Walk into the heart of danger
Face your fear"

Illalla katsoin sattumalta "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-ohjelman. Hömppää tahi ei, en käsitä miten joku voi pudottaa seitsemässä viikossa yli 15 kiloa. Ja melkein kaikki ohjelmaan osallistujat ovat siihen pystyneet. Käsittämätöntä! Minäkin tahon! Edes pienen murto-osan tuosta päättäväisyydestä ja kunniasta. Näkemäni jakson naiselta lähti 40 cm vyötäröstä seitsemässä viikossa!!!

Tässäpä siis itselle haastetta. Kukaan ei minulle kyllä maksa sitä 10000 euroa kun laihdun, mutta joku uusi ihana vaate siitä olkoon palkintona.

Jouluun mennessä karistan siis painostani vähintään 10 kiloa! Aikaa 21 viikkoa. Eli n.0,5 kiloa viikossa, ei pitäisi edes olla mahdoton tehtävä. Mulla on siis aikaa pikkusen enemmän ko 7 viikkoa. :)

https://www.youtube.com/watch?v=38zmdwd5K3E

 

Ei menny tämä päivä syömisten eikä jumppien osalta kovin häävisti. Aamu kyllä alkoi lupaavasti, mutta kosahti sitten kiireeseen ja geishakonvehteihin ja päivän kruunasi ystävän syntymäpäiväkakku. Kaiken tämän lisäksi tulin kotiin vasta yhdeksän jälkeen, joten pikainen koirien ulkoilutus ja jumppa sai odottaa. Nytkin kyllä pitäisi olla jo unten mailla, mutta täällä vielä simppuroidaan ja aamulla sitten väsyttää.

Hesarin jutun mukaan ylipainoisena pysyminen vaatii työtä ja omistautumista. Itse en kyllä pidä tätä ylipainoisena pysymistä mitenkään suurieleisenä hommana, ihan hyvin tämä näyttää onnistuvan ilman minkäänlaisia ponnisteluja... Vai mitä mieltä olette tämän päivän ruokailuista:

klo.8.00 Alpro Soya vaniljajogurtti 160g, Mysli 40 g, paahtoleipä x 2 (&becel), kananmuna klo.14.00 salaatti, broilerin suikale (marinoimaton, itse maustettu) 120 g, näkkäri + margariini, pähkinämix 20g    klo.15.00 kahvi maidolla ja 5 geishakonvehtia plus pari mariannea  klo.19.00 5 geishaa                                                                                                            klo.20.00 2 palaa kakkua, kahvi, suklaakeksi, muutama sipsi                                                klo.22.00 maissi, kupillinen piparminttuteetä, mysliä, jugurttia

Joo, tiedän. Ihan on syömiset persiillään. Hiphei ja hurraa. Ei tässä muu auta kuin laittaa leuka kohti rintaa ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä!

Paino tänään 81.7 kg. Tavoitepainoon matkaa 16,7 kiloa.

Hesarin juttu:http://www.hs.fi/kuukausiliite/Ylipainoisena+pysyminen+on+kovaa+ty%C3%B6t%C3%A4/a1372730501852?ref=hs-top4-1

On taas aikaa viime kirjoituksesta. Ajatuksia olen taas pyöritellyt ees sun taas, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt niitä tänne kirjoittamaan. Lyhyesti tiivistettynä: tilanteessa ei muutoksia.

Onneksi maksa-arvot on nyt palanneet normaaliksi ja uudet kolesterolikokeet otetaan vasta ennen joulua. On siis hyvää aikaa vaikuttaa niihin vielä. Paino liikkuu vuoroin ylös ja alas, enemmän kuitenkin ylös. Vaikka se nyt ei ole uutta. En ole kyllä syömisiinkään jaksanut kiinnittää erikoista huomiota. On ollut suorastaan vähän semmonen hällä väliä olo.

Valitettavasti valokuvat paljastavat aina karun todellisuutensa vaikka muuten onnistuisi itsellensä uskottelemaan että tilanne ei ole niin paha. Pahinta on semmoiset kuvat, joissa itse kuvittelee näyttävänsä ihan hyvältä, mutta kuvan nähtyään mieli kyllä muuttuu. Yleensä nämä on semmoisia otoksia, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, yleensä joku kaveri niitä lisäilee facebookkiin. Ja monesti niissä kuvissa muut näyttää uskomattoman hyvältä mutta itse olet sitten se ruma möhkäle kuvan reunassa. Lisäjärkytyksen aiheutti eräässä kuvassa näkyvä allini, joka ei meinannut edes mahtua kuvaan. IIIIK!!!

Olen aina ollut siinä uskossa että kaikesta muusta kroppani löllyvyydestä huolimatta käsivarteni ovat suht kiinteät vuosien raskaiden tallihommien ansiosta. Käsivarteni on kyllä aina olleet isot, ei siis mitkään sirot narukädet, mutta nyt on pakko myöntää että kuva todistaa käsivarsissani asustelevan melkoisen määrän löysää nahkaa. Hyvästi siis kaikki ihanat kesätopit! :(

Läskipaniikkiani lisää se, että kolmen viikon päästä olisi yhdet kesäjuhlat, joihin mennessä pitäisi kyllä hieman keventyä. Mitään radikaalia ei enää tässä vaiheessa tietenkään ehdi, mutta olisi kiva mahtua mekkoon suht kivuttomasti ja sen jälkeen vaikka nauttia niistä ihanista valokuvista, joita sieltä juhlista kuitenkin otetaan. Niin, sitä mekkoakaan minulla ei vielä ole, mutta onhan tässä vielä tosiaan muutama viikko aikaa.

Salille en todellakaan ole ehtinyt koko kesänä. Ilman selittelyjä voin tämän kertoa. En vaan yksinkertaisesti ehdi. Koiria olen kyllä lenkittänyt pohkeet kipeänä, mutta semmoista kunnon lihaskunto/hikiliikuntaa kyllä  kaipaisi. Yhtäkkiä sitten muistin tuon Jillian Michaels DVD:n jonka olen joskus vuosi sitten ostanut tuonne hyllyyn pölyttymään. Ajattelin sen nyt sitten valjastaa käyttööni niin saan persaukseni ylös penkistä vaikken salille pääsekkään. Huomenna aloitetaan. Täytyy huomenna yrittää ottaa myös itsestä tuommoset lähtötilannekuvat ja tarkemmat mitat.

                         

Onhan tuo Jillian muutenkin aika kova typy. Eikä kroppakaan todellakaan ole hassumpi. :)

Viikko mennyt lomaillessa. Ihanaa, mutta toisaalta kauhean työlästä. Kotona vietetty lomaviikko kun helposti  muuttuu orjaleiriksi, joka ei anna hetken lepoa eikä rauhaa. Saati aikaa rauhoittua. Ja enemmänkin tuntuu siltä että loma aiheutti jopa lomastressiä. Ja sehän tässä niin hauskalta tuntuukin, kun on loman tarpeessa että pääsisi eroon työstressistä ja sitten stressaakin siitä lomasta. Tyhmää, todella tyhmää.

Olen koko viikonlopun pohtinut taas aivojen osuutta tässä laihdutusprojektissa. Jostain syystä tuntuu että aivot ja kroppa ei nyt oikein ole yhteydessä toisiinsa. Minä haluan haluan haluan laihtua ja elää terveellisesti, ja kroppa kiittää kun syön oikein ja terveellisesti ja liikun ja olen onnellinen. Mutta mikä on se maailman mahti joka silti saa minut syömään herkkuja ja toimimaan vastoin kropan signaaleja? En tiedä. Ja tunnen siitä hirveää syyllisyyttä ja itseinhoa, koska en pysty toimimaan oikein. Aivot sanoo yhtä ja kroppa tekee toista, ja siellä jossain välissä minä yritän pitää lankoja käsissäni vaikka ne on tuhannen solmussa ja sikin sokin.

Eilen saunan lämmössä itsekseni istuessani mietin miten ihanaa olisi kun voisi toimia niinkuin ne ihanat ja reippaat fitnessihmiset, jotka hengittävät ja elävät sitä elämäntapaansa joka sekunti. Itse en ole koskaan tuntenut mitään urheilulajia kohtaan niin palavaa intohimoa että olisin valmis elämään sen ehdoilla. Tykkään kyllä treenata, mutta silti en olisi valmis uhraamaan kaikkea sen puolesta. Tiedän että mitään ei ilmaiseksi saa ja tiedän miten paljon työtä he tekevät kroppansa eteen joka päivä. Itse en pysty siihen. Ja se saa minut surulliseksi.

Olen tällä hetkellä hieman eksyksissä tämän koko projektin suhteen. Vaikka niin haluaisin uskoa ja uskotella itselleni että onnistun ja pystyn tähän, niin silti takaraivossa huutaa ajatus siitä, että koko laihdutusprojekti on tuhoon tuomittu koska olen ikuinen läski enkä onnistu missään. Ja miksi juuri tällä kerralla muka onnistuisin kun en ole aikaisemminkaan laihtunut. Mietin että miten voin uskoa laihtumiseen kun kaikista niistä keinoista, opeista, ohjeista ja tekemisistä huolimatta en ole onnistunut koskaan. Ja jos kuulen vielä kerrankin "ohjeen": "Syö vähemmän, liiku enemmän", niin en vastaa seurauksista. Vihaan tuota lausetta ja kaikkea mitä siihen liittyy. Siihen kiteytyy kaikkien näiden vuosien turha työ, tuhannet tunnit jotka olen tälle kropalle uhrannut ja kaikki ne toiveet ja unelmat, jotka ei ole toteutuneet koskaan. Se tuntuu siltä, että lauseen sanoja hieroo nuo sanat minun naamaan ja nauraa paskaisesti päälle. Se on pahinta aliarviointia ja arvostelua mitä minulle voi sanoa. Se tuntuu sylkäisyltä päin naamaa. Ja se kuulostaa siltä että läski on myös tyhmä koska ei ymmärrä näin yksinkertaista asiaa.

Minä en pysty kontrolloimaan syömistäni, koska olen sokeririippuvainen. Ja ei tämä ei ole vain läskin selittelyä. On ihmisiä joilla ei ole mitään ongelmia syömistensä kanssa. Ja onnittelut heille siitä. Mutta on myös ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia jostain huumaavasta aineesta, esim. alkoholista, huumeista, sokerista. Silloin ihminen on sairas ja tarvitsee hoitoa päästäkseen eroon riippuvuuden aiheuttaneesta aineesta. Tätä huumetta ei voi koskaan enää käyttää kun siitä on eroon päässyt. Siksi minun täytyy nyt alkaa taistelemaan sokerinhimoani vastaan. Heti tänään.

Tämä kuukausi on rahallisesti todella todella tiukka. Palkka tuli vasta viikko sitten, mutta laskuja oli kertynyt semmoinen läjä, että seuraavat kolme viikkoa pärjätään todella huonosti. Tilanne ei sikäli ole mitenkään uusi, koska olen yleensä aina enemmän tai vähemmän pa. Palkkani ei ole mikään huippu, eikä varmaan edes keskiverto, mutta oman mittapuuni mukaan silti ihan ok. Sillä kyllä tulisi toimeen jos olisi joku toinen jakamassa laskuja ja elämisen kuluja. Joo, ja vaikka seurustelenkin, niin yhdessä emme asu joten kummallakin on oma palkka ja omat laskut. Onneksi tuo mieheke avustaa minua todella avokätisesti aina välillä, huolehtii että myöskin eläimet on sapuskassa ja kissanhiekoissa ja että itselläkin on jotain jääkaapin täytettä, mutta silti minua ahdistaa olla toisen rahapussilla.

Käytän lisäravinteita aika reippaasti ja kuten kaikki tietää, niihin saa uppoamaan setelin jos toisenkin. Huolellisella suunnittelulla lisäravinteet kestää aina sen pari kolme kuukautta, joten niihin pitää sijoittaa muutaman kuukauden välein. Miksi sitten käytän lisäravinteita? Olen lueskellut paljon aiheesta, ja tullut siihen tulokseen, että ei niistä ainakaan haittaakaan ole. Ehkä se on myös omantunnon hoitamista, kun tulee semmoinen olo, että kroppani saa ainakin jotain ravinteita, jos ruokavalio on välillä hieman puutteellinen. Tällä hetkellä yritän myös eheyttää aineenvaihduntaani ja sitä tukemaan tarvin jatkuvaa vitamiinipommitusta. :) Ja onhan nuista muutenkin ollut hyötyä, ainakin D-vitamiiniä tarvitsen ympäri vuoden, koska auringosta ei näillä leveysasteilla ole paljoa apua. Lisäksi tietenkin omegat täytyy nautiskella pillereiden muodossa ja ongelmavatsani on saanut apua probiooteista. Välillä sitten lisäravinnelistasta löytyy aminohappoa, vihreää teetä, ruusunjuurta, c-vitamiinia, b-vitamiiniä jne.

Tämä rahattomuus tuo kyllä aikamoisia ongelmia oikein syömiseen. Viime viikkoina olen käyttänyt ateriankorvikkeita normaalin ruokavalion lisänä, siis korvannut pari ateriaa niillä, mutta nyt ne on loppu ja syömiset on nyt ihan persiillään. Ja kun syömisrytmi on sekasin, niin syön ihan mitä sattuu. Tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Kaiken muun hyvän kruunaa se, että proteeiinijauhekkin on loppu. Eli se syö nyt sitten motivaatiota salitreeneistäkin, kun ei ole palautusprotskua. Eikä voi tehdä smoothietakaan kun ei ole raaka-aineita siihen. Blaaah! Tämän päivän ruokavalio on koostunut siis mm. kahvista, karusellikekseistä, popcornista, banaanista, rahkasta, näkkäristä ja ainoa kunnon ruoka oli bataattimuusi ja jauhelihakastike. Ja olen koko ajan roikkumassa jääkaapilla kun en syö oikeaa ruokaa oikeaan aikaan.

Köyhyyksissäni selailin tänään Citymarketin mainoslehtistä. Kaikki ruuat, mitä halvalla olis saanu oli epäterveellistä einesmössöä. Ei ole ihme että suomalaiset lihoo, kun terveellinen ruoka on kallista ja kaikki epäterveellinen sokerilla höystetty "ruoka" on halpaa. Harvoin muuten on mitään terveellistä tarjouksessa, ehkä jotain broileria tai jauhelihaa joo, mutta oikeasti terveellisiä elintarvikkeita ei myydä alehintaan. Muutenkin olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota ruuan mainontaan ja tarjontaan. Yleensä mainostauolla tulee runsaasti ruokaa koskevia mainoksia. On jäätelöä, suklaata, vanukasta, leipää, eineksiä, limsaa, karkkia, sipsiä... Ihmisiä houkutellaan antautumaan herkkuhimoille ja nauttimaan syntisen ihanasta jäätelöstä, joka on melkein yhtä hyvää kuin seksi jonkun ihanan könsikkään kanssa. Koko perhe viedään hampurilaisravintolaan syömään, koska siellä nälkä lähtee "hauskalla tavalla". Olipa ongelmasi melkein mikä tahansa, aina löytyy helpotus kun heittäytyy herkkujen vietäväksi. Sillä eihän ole viikonloppua ilman hölläilyä sipsien ja sohvannurkan kanssa. Onko siis kumma jos paremmallakin selkärangalla varustettu ihminen höyrähtää ostamaan herkkuja, kun ympäristö jatkuvasti pommittaa toistaan ihanimmilla mainoksilla ja käskee syömään. Tämmöisellä syömishäiriöisellä sokerihiirellä se vasta työsarkaa onkin kun pitää kieltäytyä kaikesta. Ja kun on päättänyt elää terveellisesti, niin niitä muistutuksia herkkujen olemassaolosta tulee joka paikasta ja tuutin täydeltä. Kieltäydy siinä sitten pingviinituutista.