Olen taas päivän pyöritellyt ajatuksia elämäntapamuutoksen suhteen ja mietiskellyt tammikuussa pärähtävää koitosta. Olen moneen kertaan yrittänyt miettiä, mikä tekee tästä aloituksesta erilaisen kaikkiin niihin epäonnistuneisiin kertoihin verrattuna ja miten minun on nyt toimittava, jotta oikeasti onnistun. Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, uskon siihen, että koko prosessi alkaa oikeista ajatuksista. Ajatuksien apuna olen käyttänyt kirjoittamista ja piirtämistä, koska on hyvä saada myös konkreettisesti joitain ajatuksia ylös parempaan tarkasteluun.

Olen nyt vuoden käyttänyt siihen, että saan pääni oikealle taajuudelle elämäntapamuutosta varten. Vanhat tavat eivät valitettavasti muutu hetkessä, vaan uusia tapoja on toistettava aina vaan uudestaan ja uudestaan, jotta ne jossain vaiheessa korvaisivat vanhat huonot tavat. Tämän vuoden keväällä tein yhteistyötä Personal Trainerin kanssa. Alottaessani PT:n ohjeilla kuvittelin, että laihduttaminen olisi helppoa. Sen kun vaan söisin ohjeiden mukaan, niin johan olisin hoikka muutamassa kuukaudessa. Harmi vaan, että todellisuus oli varsin toista. Aluksi ohjeiden mukaan syöminen oli helppoa, mutta kun kuukausi oli kulunut, huomasin lipsuvani entistä enemmän takaisin vanhoihin tapoihin. Henkisesti en ollut vielä valmis laihtumaan, vaan tarvitsin aikaa käsittääkseni miksi laihdutan. Ja miksi ylipäätänsä olen joutunut tähän laihdutuskierteeseen ja jatkuvaan ruokarumbaan. Nyt tunnen olevani aivan eri tavoin valmis muuttumaan.

Huomenna palaan Personal Trainerin pakeille ja pohdimme yhdessä uuden ohjelman niin liikunnan kuin syömistenkin suhteen. Ja nyt tuntuu siltä, että oikeasti olen valmis ja halukas astumaan tälle polulle. Ensi vuonna aion saavuttaa kaiken sen, mistä olen niin kauan haaveillut ja mutkuillut ja sitkuillut. (Eli käyttänyt tekosyynä sanoja "mutta kun" ja "sitten kun"). Nämä tämän vuoden viimeiset päivät käytän vielä pohdiskeluun ja henkiseen valmistautumiseen, enkä hirveästi katso mitä syön. Ainoa mitä yritän tarkkailla on se, että syön silloin kun on nälkä ja herkkuja en syö enempää enää sen jälkeen kun kroppa sanoo stop. Teen kaiken mahdollisen suunnittelun valmiiksi, jotta tammikuussa minun on helppo astua lopullisesti uuteen elämäntapaan. Sillä tämä ei ole mikään laihdutuskuuri, vaan elämäntapa. Ja nyt olen yrittänyt sisäistää ajatuksen siitä, että joudun loppuelämäni katsomaan mitä syön, enkä tuskin koskaan tule pääsemään täysin vapaaksi ruuan ikeestä. Ja jos haluan olla kunnossa, niin siihen sisältyy liikunta nyt ja hamaan hautaan asti. On mahdotonta saada tuloksia, jos ei itse ole valmis tekemään mitään asian eteen.

En ole vielä käynyt vaa'alla tätä projektia varten, mutta veikkaisin, että painoni pyörii tuolla 78 kilon paikkeilla. Olen huikeat 156 cm pitkä, joten painoindeksi antaa lukemaksi 32,1 eli merkittävä lihavuus. Ensimmäinen tavoite on saada 10 % painosta laihdutettua maaliskuun 4. päivään mennessä. Eli silloin painon pitäisi olla lähellä 70 kiloa. Jos tässä onnistun, saan tilata itselleni 2 korsettia.

Seuraavaa välitavoitetta en ole vielä miettinyt, mutta mennään ensin etappi kerrallaan. Lopullisen tavoitteen kun saavutan, hankin itselleni tatuoinnin. Painon pitäisi silloin olla alle 65 kiloa. Lopullinen tavoite on 60 ja 65 kilon välillä. Toivoisin pääseväni sinne viimeistään elokuuhun mennessä. Ja senkin jälkeen työtä riittää, koska todellinen haaste on pysyä tavoitepainossa. Mutta siellä ei olla vielä, joten eipä siitä sen enempää...