Vieläkin turvottaa vapun jäljiltä. Tuntuu että housutkaan ei mahdu kiinni kun maha on tiellä. Hirveä pyllerö olo.

Epätoivoissani aamulla mietin että ottaisinko jonkun pussikuurin jotta saisin edes vähän tuota painoa tiputettua ennen kesää... Toisaalta olen kyllä sitäkin kokeillut, huonoin tuloksin. Mutta silti mieli yrittää minua suostutella moiseen hömpötykseen. Eräs tuttuni laihdutti viime syksynä 20 kiloa pussikeitoilla ja on pysynytkin tavoitepainossaan. Toisaalta pelottaa, että ei se onnistu minun kohdallani kuitenkaan. Täytynee kuitenkin ensin odotella ne kilpirauhastestin tulokset.

Seuraava liike tämän asian suhteen on hormooniehkäisyn vaihtaminen johonkin muuhun. Haluan nyt eliminoida kaikki mahdolliset häiriötekijät tai ylimääräiset aineet, jotka voivat vaikuttaa aineenvaihduntaan tai kehon hormoonitasapainoon. Aikaisemmin olen kyllä popsinut e-pillereitä jos jonkinmoista, ehkäisyrenkaatkin on kokeiltu, mutta kaikista tuli jotakin sivuoireita. Nykyisiä minipillereitä olen syönyt pari vuotta ja olen tykännyt näistä tosi paljon! Parasta on se, että kuukautiset ovat jääneet pois kokonaan eikä kyllä ikävä ole ollut! Mutta kun asiaa alkaa ajattelemaan kehon hyvinvoinnin kannalta niin eihän se kovin tervettä voi olla, että kuukautiset jäävät pois kokonaan ja kroppaan pumpataan koko ajan ylimääräisiä hormooneja. Siispä yritän nyt kokeilla jotain korvaavaa, jossa ei olisi hormooneita lainkaan. Täytyy huomenna muistaa soitella asian tiimoilta lääkäriin.

Herätyskello oli tänä aamuna soittamassa aikaisemmin aamulenkkiä varten, mutta ylläripylläri uni vei voiton. Muutenkin olisin kyllä tosi iloinen jos tähän väsymykseen löytyisi joku ratkaisu. Olen tosiaan viime syksystä asti ollut ihan poikki. Ei siis mitään pientä syysväsymystä, vaan ihan totaalinen musta tappoväsy. Kaikki kotitöistä alkaen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaivalloiselta. Työpäivän jälkeen ei jaksa muutakuin istua koneella tai mennä nukkumaan. Päiväunet venyvät monesti useamman tunnin mittaiseksi vaikka olisin nukkunut yölläkin hyvin. Vapaapäivät menee monesti siihen että nukun lähes koko päivän. Moni mukavakin asia tuntuu tosi ahdistavalta ja rajoittavalta, koska joudun pysyttelemään hereillä ja uhraamaan siihen vapaapäivästäni aikaa. Ilalla sitten iskee ahdistus koska en päivän aikana saanut mitään tehtyä.

Kevät on onneksi vähän helpottanut elämää, mutta väsymys ei silti ole väistynyt. Liikuntakaan ei auta, se vaan väsyttää entistä enemmän. Kaikki naistenlehtien "näin torjut väsymystä" vinkit on kokeiltu, eikä mikään auta. :(  Olo alkaa olla jo toivoton.

Täytyy silti yrittää pitää lippu korkealla. Vaikka tämä onkin tämmönen valitusblogi niin toki elämässä on paljon hyvääkin. Ja osaan jopa nauttia ihan niistä elämän pienistäkin iloista. Toivottavasti saan pian positiivistakin kirjotettavaa, koska elämä on kuitenkin yleensä ihan kiva ja ihana asia. Ja vaikka omissa murheissa tuleekin piehtaroitua oikein urakalla, niin silti olen omaan elämääni tyytyväinen ja onnellinen.